maanantai 9. joulukuuta 2013

Matkailu avartaa!

Heipä hei!

Edellisestä blogi-päivityksestä on vierähtänyt turhankin kauan, mikä ei kyllä ole johtunut siitä, että mitään erikoista ei olisi tapahtunut. Päin vastoin, vipinää ja vilskettä on riittänyt vaikka muille jakaa ja ollaan reissattu pitkin Kroatiaa ja käväisty vähän naapurimaankin puolella. Kaikki on ollut hurjan mielenkiintoista, opettavaista ja hauskaa. Nyt kirjoitetaan siis reissuista, mitä ollaan tehty...

BOSNIA:

Muutaman viikko sitten tehtiin reissu Bosnian puolelle erään paikallisen perheen matkassa, joka oli pyytänyt kyyditsemis apua. Opiskelija tyttösetkin pääsivät mukaan tälle reissulle. Ajelimme Kutinasta kohti Kroatia eteläistä rajaa ja ylitimme rajan Bosnian puolelle. Jännää miten rajan ylitys tuntuu aina yhtä jännältä, vaikka tietää asioiden olevan kunnossa. :D Sama kuin poliisin kohtaamisessa, aina tuntuu kuin olis tehnyt jotain väärää... :)

Ajelimme jonkusen hetken ennen kuin saavuimme torille, josta saa jos jonkinlaisia aitoja piraatteja. Löytyihän sieltä Sannalle kengät, jotka ainakin vielä kantavat urhoollisesti omistajaansa. Hauska paikka se oli pyörähtää ja katsella.

Torin jälkeen jatkoimme matkaa varsinaiseen matkamme määränpäähän, eli kuljetusapua pyytäneen perheen isän kotikylään käymään hänen vanhempiensa haudalla ja veljensä perheen kotona. Poikkesimme siis meille täysin vieraiden ihmisten luokse kylään ja ruokailemaan. Ja saimme taas osaksemme ylenpalttista vieraanvaraisuutta, joka ei sallinut meidän tuntea oloa vieraaksi. :) Näillä ihmisillä on taito toivottaa tervetulleeksi. Kun sen taidon voisi napata itselleenkin ja viedä mukanaan.

Itse ajomatka määränpäähän oli myös asia sinänsä! Saimme nähdä, että seurakunnan omistama paku, tuttavallisemmin "kompi" on aikamoinen traktori! Sen verran hurjilla poluilla ajeltiin menemään!

Vierailullamme pääsimme myös osallistumaan hyvin perinteiseen toimintaan, jota ei kotipuolessa pahemmin näe, nimittäin Rakijan keittelyyn. Pakkohan sieltä oli myös kuvat nappailla. ;)

Tie näyttää hurjalta!

Jännityneet matkalaiset

Tämä tie onneksi käveltiin

Siellähän se Rakija porisee

Heli pääsi kahvan varteen


Ja niin Sannakin

Goranhan se siellä

Eskimot

LEGRAD:

Viime viikonloppuna, ensimmäisenä adventtina, meidät oli kutsuttu vierailemaan Legradin seurakuntaan ja vetämään siellä erilaisia työpajatyyppisiä juttuja nuorille ja vanhemmille. Veimme mukanamme mm. Kutinassa oppimamme Quilling-tekniikan, jolla teimme yhdessä joulukortteja. Homma onnistuikin ihan mukiinmenevästi ja saimme nuorten kanssa aikaiseksi jokaiselle yhden joulukortin.

Vierailumme ajaksi meidät oli kutsunut kotiinsa Davorka niminen seurakunnan diakoni. Hänen kodissaan vietimme yhden yön ja saimme taas osaksemme ylenpalttista hemmottelua. :) Viihdyimme hyvin, koko hänen perheensä on uskomattoman mukava! :)

Davorka myös toi meidät paluumatkalla Bjelovariin, josta Elina meidät nouti takaisin Kutinaan. :) Paluu matkalla se iski tajuntaan: Me palataan aivan muutamien päivien päästä Suomeen!

Legradin kirkko

ahkeria askartelijoita
Ei niin ahkeria askartelijoita... 
Sanna ja Davorka
ryhmäpotretti. 


PULA:

Pienessä kiireessä sunnuntai iltana, jolloin myös palasimme Legradista, valmistelimme lähtömme Pulaan. Olimme ajatelleet, että tahtoisimme tehdä vielä yhden turisti-reissun ennen Suomeen paluuta ja tähän väliin sopiva rako sattui. Idea Pulaan lähtemisestä tuli jostain... todennäköisesti hatusta, mutta miksipä ei... Suunta kohti rannikkoa siis! Matkaan lähdimme yhdeksältä aamulla ja perille pääsimme vasta viideltä iltapäivällä... aikaa siihen siis kului jokseenkin paljon. :) Perillä meitä kuitenkin odotti majoituspaikka... Se täytyi tosin ensin löytää.

Perinteisen majapaikan etsimis tuokion jälkeen huomasimme seisovamme aivan Pulan areenan vieressä ja tuijottavamme vihreää ovea, jonka pielessä näkyi teksti, joka paljasti sen meidän yöpaikaksemme. Soitimme miehelle, joka oli luvannut tulla päästämään meidät sisään kun olisimme perillä. Meitä oli pyydetty soittamaan kun olemme ovella. Puhelimesta kuului vastaus "I will come after 5-10 minutes". Tunnelma oli silloin hiukan kiukkuinen, johtuen pienoisesta nälästä ja väsymyksestä, koko päivän matkustamisen jälkeen! Joten odottelu sopi tähän tilanteeseen aivan yhtähyvin kuin Pinviinit Kroatian kesään. x) Herra onneksi saapui lupaamansa kymmenen minuutin jälkeen ja saimme huoneemme. :)

Majoitus paikka ei suinkaan ollut paras, jossa olemme majoittuneet, mutta Pulan nähtävyydet korvasivat kuitenkin suurelta osin sen epämukavuuden.( Lukuunottamatta sitä, että Sanna jätti äänensä Pulaan johtuen huoneen pölyisyydestä.) Mutta olemme jälleen monta kokemusta rikkaampia! Meitä oli myös neuvottu syömään paljon Pizzaa sinä aikana, jonka vietämme Pulassa ja sen tosiaan teimme! Nam! ;) Ne olivat loistavia! Kuvat kertokoot omaa tarinaansa Pulasta.


Hieman piti jo tuloiltana kuvailla öistä amfiteatteria
sitten päästiin jo viimein sisällekin... 

Turistit

viinikellarin antia

Heli ihastelee viinikärryä
Jäiks!

Kyllä sinne katsojia mahtuu!
Tuleva Sosionomi ja leijona
Tuleva Sosionomi ja Leijona


Pulan Katedraalin torni






Ei päästy tuonne syömään, oli kurja sulkenut ovensa... 
Täytyy sanoa, tätä kaikkea miettiessä, että on niitä Enkeleitäkin ollut matkassa kun tästä kaikesta on selvitty ehjin nahoin! Onneksi Herran huomassa saa kulkea vielä viimeisenkin viikon Kroatiassa. <3

-Onnelliset vaeltajat-

lauantai 2. marraskuuta 2013

Plitvička jezera

Viime viikot ovat olleet vauhdikkaita ja työntäyteisiä. Paljon on taas nähty ja koettu.Tässä muutamia kohokohtia.

Olemme päässeet todistamaan pienen ja suloisen tyttövauvan kastetta, Heli oli taas säestyspuuhissa ja leikkimässä valokuvaajaa. Lapsi oli rauhallinen koko toimituksen ajan ja vielä kahvitellessakin. Kasteen lopuksi yllätimme ristiäisväen laulamalla, Helin säestyksellä, "Taivaan Isä suojan antaa, Hän on Isä jokaisen..." Muutamat mummot herkistyivät kyyneliin, olikohan niin kauheaa kuultavaa... :D

Reformaation päivänä 27.10 käväisimme Slavonski Brodissa jumalanpalveluksessa joka televisioitiin. Pappeja oli paikalla runsain mitoin, piispa mukaanluettuna.

Viikottaiset toiminnat pyörivät tavalliseen tahtiinsa ja aina tuntuu löytyvän pientä kivaa extraa milloin mihinkin väliin, ei tule tylsää! :)

Työrupeaman jälkeen lähdimme viettämään ansaittuja vapaapäiviä reppureissulle Plitvice-järville. Kroatian vanhimpaan ja suurimpaa kansallispuistoon. Plitvice-järvet kuuluvat myös UNESCOn maailman luonnonperintökohteisiin.

Lähdimme tiistaina 29.10 klo 9.10 bussilla kohti Zagrebia missä vaihdoimme bussia ja pääsimme Plitvice-järville. Matka sujui suurimmaksi osaksi nukkuen, mutta mainittakoon että Plitvice-järville menevässä bussissa oli ilmainen Wi-Fi! Pienen selvittelyn jälkeen löysimme majapaikkaamme, Rooms Ivanka nimiseen guesthouseen. Olimme varanneet edellisenä iltana (yönä) kahden hengen huoneen mutta löysimme itsemme kolmen hengen huoneesta, lakanat oli tosin laitettu vain parisänkyyn. Hinta oli sama kuin kahden hengen huoneessa, joten ei valittamista. Sänky oli sen verran leveä ettei nukkumistilasta tarvinnut tällä kertaa tapella. :)

Tiistaina kävimme heti ihastelemassa Plitvice-järviä, pitkälle emme kyllä päässeet ennen pimeän tuloa. Pääsylipuista saimme opiskelija-alennuksen SAMOK-kortilla!!
Kävimme katsomassa sisäänkäynti 1 luona olevaa suurinta vesiputousta ja kävelimme parin järven päähän. Plitvece-järvet muodostuvat 13 erikokoisesta järvestä ja vesiputouksista niiden välillä. Järvissä on omat ainutlaatuiset eko yms. systeeminsä. Vesi oli erittäin kirkasta ja väriltään vaaleanihreästä tummanvihreään.

Guesthousella söimme maittavan illallisen. Tilasimme "Plitvice-platen" eli kahdelle hengelle suunnatun aterian, mutta siitä olisi riittänyt varmaan kolmelle syöjälle. Emme siis jääneet näkäisiksi. Illalla kirjoittelimme kortteja kotipuoleen ennen nukkumaan menoa.

Keskiviikko aamu valkeni sumuisena ja mukavan viileänä. Runsaan aamupalan jälkeen suuntasimme järville. Ihasteltavaa ja ihmeteltävää riitti. Sielu lepäsi kyllä huikeissa ja pysäyttävän kauniissa maisemissa. Heli kulki suurimman osan reissusta kamera kädessä ja kuvia tallentui vajaa 600 kpl :) Oli aikamoinen voittajafiilis kun pääsimme järvien toiseen päähän. Matkan varrella kävelimme, vähän myös kiipesimme, matkasimme pienellä lautalla/laivalla erään järven yli ja lopuksi palasimme puiston toisesta päästä sisäänkäynti 1 luokse juna-bussilla :D Kokemuksia kerrakseen!

Kuvat kertokoot enemmän kuin sanat:

suuri vesiputous

the misty mountains
alueen kartta
täältä me lähdettiin...
perillä, voittajafiilis!
viimeinen järvi
The Reppureissaajat
Reissusta on toki palattava takaisin. Kotimatkalla koimme jännityksen hetkiä kun odotimme bussia Plitvica-järvien bussipysäkillä, pimeässä, tihkusateessa... bussi oli 20 minuuttia myöhässä. Kuskikin oli aikamoinen ralliautoilija, sen verran hurjaa kyytiä mentiin pimeillä ja mutkaisilla teillä. Kuskia ei myöskään näyttänyt koskevan "tupakointi kielletty" tarra, penkkinsä takana olevassa ikkunassa. Kuski nimittäin poltti savukkeita kuin korsteeni ajaessaan. Pääsimme kuitenkin hengissä Zagrebiin asti ja ehdimme onneksi viimeiseen Kutinaan menevään bussiin, vaikka aluksi näytti vähän tiukalta.Väsyneinä mutta onnellisina kotiuduimme Kutinaan.

Reissaaminen vaatii selvästi veronsa. Sanna oli jo ennen reissua vähän kipeänä, nyt vielä kipeämpänä ja Helikin tuntuu saaneen jonkun pöpön itselleen. Mutta miten kolmesta kuukaudesta voisikaan selvitä sairastamatta kertaakaan :D kokemus tämäkin...


-tautipesäkkeet Mäkinen&Olli-


p.s. tässä linkki Plitvicen kansallispuistoon: http://www.np-plitvicka-jezera.hr/