Eevaulla

Haluaisimme esitellä erään suloisen, pehmoisen ja temperamenttisen misun, joka on koskettanut meitä olemassaolollaan.

Eevaulla on siis kissa joka asuu meidän kanssamme täällä Kutinan kirkolla, Eevaulla on toinen täällä asuvan lähetystyöntekijän lemmikeistä. Kissoja on oikeasti kaksi, toisen nimi on Eeva ja toisen Eino(?). Emme aluksi tienneet onko tämä seuraamme hakeutuva neitonen nimeltään Eeva vai Ulla joten aloimme kutsua sitä Eevaullaksi. Myöhemmin selvisi että Eevaulla on Eeva. Einokin vieraili tänään pihalla, mutta on selvästi arempi tapaus. Eevan lempnimi on kuitenkin jo jäänyt mieliimme ja käyttöön. Kissa itse välttämättä ei huomaa eroa. :)

Eevaulla on puhelias ja seurallinen. Kun Sannan kanssa istumme pihalla tai vain kävelemme kirkkoon/portille, Eevaulla tulee usein vierelle ja jää siihen.

kesä ja kissanpäivät

kaverikuva :)

-Pihamaan misut-

Hauskuutta ja pysäyttäviä kokemuksia...

Otsikon mukaan edetään, joten palataan vielä eiliseen. Eilen olimme siis Elinan mukana vierailulla Zagrebissa, missä kokoontui Kroatian Suomalaisten ryhmä. Tapasimme eräässä kahvilassa joukon ihmisiä, joilla oli jonkilainen kontakti Suomeen. Siellä istuskelimme hetken ja lähdimme sitten kiertelemään kaupunkia.

Torilla törmättiinkin sitten monenlaisiin vipeltäjiin: siellä katseltiin Hare Khrisnoja (Ei edelleenkään tiedetä miten se kirjotetaan), luolamiehiä ja historiallista paraatia. Jännää... Mutta eipä jääty sinne vitkastelemaan, vaan jatkettiin Katedraalia kohtia, häiritsemään sen rauhaa monen kiinalais-turistin seurassa. Mielenkiitoinen paikka, mutta hiukan turhan mahtipontinen näin suomalaiseen makuun. Mutta onhan se komea pytinki, se täytyy myöntää.

Koska tyttöjä ollaan, täytyi päivään mahtua myös Shoppailua, joten kiertelimme paljon pieniä putiikkeja, joissa oli uskomattoman söpöjä koruja... :) Sen kaiken keskellä jäi pieni sadekuurokin huomaamatta. Onneksi, koska sateenvarjo oli jäänyt ajopeliin.

Kunnon turisteina tutkittiin myös paikkoja ja valokuvattiin, minkä ehdittiin. Lisäksi lähdettiin kipuamaan pitkiä portaita, lainkaan tietämättä, että ne vie yläkaupunkiin... Mutta onneksi lähdettiin, sieltä kun löytyi kaikenlaista uutta näkemisen arvoista. Alas tultiinkin sitten jännittävällä köysiradalla! (Paikallisille täysin normaali julkinen kulkuneuvo, mutta meille Suomi-tytöille uusi ja jännittävä!)

Tänään onkin sitten ollut hiukan toisenlaista ohjelmaa. Aamulla havahduimme Elinan viestiin ylimääräisestä ohjelmasta, jota olisi luvassa. Lähtisimme vierailulle sodan runtelemalla alueelle. Paikkaan, jossa rintamalinja on liikkunut puolin ja toisin. Todella pysäyttävä kokemus. Mieleen nousi paljon ajatuksia kun katseli tuhoutuneita ja vahingoittuneita taloja ja kirkkoja... Sanoin on vaikea kuvata sitä tunnetta, joka tuolla kierroksella heräsi. Kunnioitusta...? ja jotain muuta?

Mietimme esimerkiksi sitä, kuinka vahvasti sota, josta on vain 20 vuotta aikaa, onkaan vielä kansan mielessä. Jos vertaamme sitä Suomen sotiin, joista on jo huomattavasti enemmän... Ja silti se on edelleen muistissa. Kuinka paljon vahvemmin se onkaan vielä näiden ihmisten ja tämän kansan muistissa.

Kauppakeskus nimeltä "Tulevaisuus"

Ortodoksinen kirkko

Papin asunto

Mutta vakavista tunnelmista vielä vähän kevyempiin: Tämän kierroksen jälkeen saatiin loistavaa ruokaa, jolla söimme itsemme taas ihan ähkyyn... :D Voisikohan sen kana-kastikkeen reseptin saada?

Lohturuokaa <3

-Tytöt etelästä-

Grad Kutina

Olemme tutustuneet hiukan kaupunkiin. Tänään lämpötila oli hyvin kesäinen ja kuuma. Aurinko porotti koko päivän, lähes pilvettömältä taivaalta (siellä oli jotain ihme haituvia välillä). Arki alkaa sujua ja osa seurakuntalaisista on jo tavattu. Kirkko on pieni mutta söpö, se on keltainen <3 ja kellot lyövät aina klo 12 ja 18. Aluksi veikkailtiin sitä palohälytykseksi tai joksikin muuksi, mutta onneksi Elina valaisi asiaa. :)

Tänään pelailimme lasten kanssa muun muassa Unoa, monopolya, semmosta hassua läpsyttely leikkiä ja futista. Opetimme lapsille myös Suomesta tutun PONILEIKIN! (ei niitä fiksuimpia ideoita, muttakun se tuli ekana mieleen...) Aluksi lasten ilmeet olivat suoraan sanottuna WTF, mutta toisen kierroksen jälkeen se oli heistä hurjan hauskaa, niin hauskaa etteivät he olisi halunneet lopettaa laisinkaan ("pliis, can I be a next pony?") Huomenna Elina kiittää meitä, tai siten ei, anteeksi. :D

Tässä menneinä päivinä on myös kierrelty pitkin ja poikin kaupunkia, kuvat kertokoon enemmän kuin sanat.

"Täällähän on Lidl..."

 Lidlistä me muuten löydettiin se TISKIHARJA! Täällä suomi-tytöt siis tiskailee tavoilleen uskollisina harjalla, eikä sienellä. :)

Ah, aurinko!

Rumin merenneito ikinä..

Muistomerkki sodan uhreille

Katolinen hautausmaa

Grad Kutina

Taivas lyö tulta... Kirkon ikkunasta

Lähdettiin katsomaan juna-asemaa ja löydettiin tällänen lätäkkö...

Hillittömän kokoinen simpukka. Ei otettu mukaan, se oli aika ällö...

Maissia!

Mietittiin miten päästään raiteiden yli kun kaksi junaa oli edessä...

Huomenna mennään Zagrebiin, jee! Tolla junalla ois muuten päässy sinne...

-Ullakon queenit-

Tääl me ny ollaan

Moi!

Lennot menivät hyvin ja koneen vaihto Kööpenhaminassakin sujui mainiosti. Lennolla Köpiksestä Zagrebiin meille tarjottiin kummallinen snack (leipätikkuja, jotain oliivimönjää ja erikoisen makuinen makeahko kuiva keksi). Perille laskeuduttiin ajallaan ja Elina oli miehensä kanssa meitä vastassa, jee.
Lämpöä oli riittävästi Sannalle ja Heli mienasi paistua oransseissa Hai-kumppareissaan. Illalla onneksi (Sanna huom, not!) viileni! :)

Illalla kävimme syömässä loistavan maittavaa murkinaa M18-tanssiryhmän luona (googlaa jos et tiedä mikä on M18) ja keräämässä Elinan pihalta viinirypäleitä ja luumuja (oltais saatu myös persikoita ja päärynöitä mutta päärynöitä ei löydetty ja syötävän näköiset persikat oli liian korkealla...)

Kaupoissa on ravattu eilen ja tänään. On ostettu kaikkea tarpeellista esim. shampoota ja Fitness-muroja (suklaa) ja tänään tiskiainetta ja pesusieni. Päivän kulttuurishokki oli kun kuulimme ettei täällä käytetä TISKIHARJAA vaan tiskataan pesusienellä, yh... -.-'
Tänään myös selvisimme kaupassa asioinnista ilman Elinan tulkkausta. Ostimme reippaina tyttöinä kirjepaperia ja -kuoria auttavalla kroatian kielellä, koska myyjä ei puhunut englantia (hyvä me!), tämän jälken siirryimme asioimaan postitoimistoon ostamaan postimerkkejä, postin täti onneksi puhui englantia :)

Asumisjärjestelyt ovat oikein mukavat! Meillä on käytössä keittiö ja pesukone! Huonesta löytyy myös omat suihkut!! :D miinuspuolena asumisessa on se että Heli nukkuu yläkerrassa ja Sanna alakerrassa. Meitä vähän pelottaa nukkua niin kaukana toisistamme, snif.

Tänään saatiin myös kalenteriin täytettä, mutta niistä koitoksista kerrotaan sitten myöhemmin. ;)

-Terveiset keittiöstä-

p.s. Tänään on satanut enemmän tai vähemmän kaatamalla koko päivän ja Sannalla on ollut märkien sukkien-syndrooma. Helillä oli kumpparit <3

4 päivää lähtöön...

Hei, kohta me lähdetään!

Enää muutama päivä aikaa kaivaa tarpeeksi monta paria sukkia kaapin pohjalta ja sulkea shamppoo-pullon korkki... Helillä tarvittavien tavaroiden lista on ollut valmiina jo jokusen viikon, mutta Sanna on viivytellyt omansa kanssa viimetippaan... Nyt on listat kirjoitettu. Toivottavasti mikään ei unohdu matkasta.

Lähdemme siis Kroatiaan, Kutinan kaupunkiin kolmeksi kuukaudeksi! Ihmettelemään kroatialaisen ev.lut. seurakunnan elämää. Hurjaa. Pienet ihmiset, suuressa maailmassa. Vieraassa maassa, kaukana kotoa. Reppuun pakattuna rutkasti iloista reissumieltä ja kokemuksia odottavaa jännitystä.

Kuitenkin lähdön hetkellä myös miettii, mitä sitä tulee pakattua sellaiseen "henkiseen selkäreppuunsa"? Omassa mielessä soi hyvin tutun laulun sanat: "Kotimaa kun taakse jäi. Mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin..." Tällä hetkellä tuntuu, että haluaisi tunkea koko Suomen reppuun mukaan. Silti kuitenkin odottaa matkaa innoissaan. Tällaista tunteiden ristiaallokkoa eletään... Onneksi siippojen kainalossa voi vielä hetken viettää aikaa! <3

Koulutehtävät vielä valitettavasti hengittävät niskaan, mutta kohta selätämme ne! Hyvä me! Tunnilla aiheeseen keskittyminenkin ottaa välillä voimille kun tuntuu, että toinen jalka on jo Kroatiassa... Tai vähintään lentokentällä! :D

-Matkalaiset Itä-Helsingissä-