Olemme juuri kotiutuneet viikon kestävältä matkalta
halki Raamatun. Oppaana tällä matkalla on toiminut monet matkaoppaatkin
kirjoittanut, ei enempää eikä vähempää kuin Jukka Norvanto. Olemme siis jopa
pysyneet kärryillä, vaikka välillä eksyimmekin sivupoluille. Matka oli
kuitenkin mitä mielenkiintoisin se kannatti ilmanmuuta tehdä!
Itseäni kosketti eniten eräs Mooseksen kirjan
kohta, joka on hyvinkin tuttu, mutta siitä löytyi aivan uusia ajatuksia:
(Kyseessä on siis kohta, jossa Mooses kohtaa
Jumalan palavan pensaan kautta.)
Mutta Mooses vastasi: "Entä jos he eivät usko
eivätkä kuuntele minua, vaan väittävät, ettei Herra ole ilmestynyt
minulle?"
Herra kysyi
häneltä: "Mikä sinulla on kädessäsi?" Mooses vastasi:
"Sauva."
Herra
sanoi: "Heitä se maahan." Mooses heitti sen maahan, ja se muuttui
käärmeeksi. Mooses kavahti sitä,
mutta Herra sanoi: "Ojenna kätesi ja ota sitä
hännästä kiinni." Niin Mooses ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se
muuttui jälleen sauvaksi hänen kädessään.
"Tästä he uskovat, että Herra, heidän isiensä
Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt sinulle."
Herra sanoi hänelle vielä: "Työnnä kätesi
poveesi." Mooses työnsi käden poveensa, ja kun hän veti sen takaisin, se
oli spitaalista lumivalkoinen.
Sitten Herra sanoi: "Pane kätesi uudelleen
poveesi." Mooses pani kätensä taas poveensa, ja kun hän veti sen esiin,
sen iho oli kuin hänen muu ihonsa.
Herra
sanoi: "Elleivät he usko sinua ja ellei ensimmäinen merkki heille riitä,
niin toista merkkiä he kyllä uskovat.
(2. Moos. 4: 1-8. )
Itseäni yllä olevassa Raamatunkohdassa kosketti
erityisesti se kuinka Norvanto selitti siihen liittyvän muutakin kuin vain
konkreettiset ihmeet. Kyseessä olevassa kohdassa Jumala kysyy Moosekselta, mitä
hänellä on. Mooseksella on vain sauva ja omat kätensä, mutta Jumala ei vaadi
muuta. Hän ei vaadi meiltäkään muuta. Jumala ei kysy meiltä, mitä meillä ei ole
vaan mitä meillä on. Hän kysyy myös, olemme valmiita heittämään sen hänen
eteensä käytettäväksi. Hän ei ole kiinnostunut siitä, mitä minä en osaa, vaan
tahtoo ottaa juuri minun lahjani käyttöönsä, jos olen valmis antamaan ne hänen
eteensä niin, että hän saa toimia niiden kautta. Ihmeellistä! Ja sen lisäksi
hän vielä lupaa:
Mooses sanoi Herralle: "Mutta, Herra, minä en
ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut
minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli."
Herra sanoi
hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai
kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra?
Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja
neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa."
(2. Moos. 4: 10-12.)
Näin! :) Leirillä tuli siis kohdattua Herra
monellakin tavalla. Luennot eivät olleet ainut sydäntä koskettava asia leirin
aikana. Myös ihmisten vilpittömyys ja auttamishalu olivat lämmittäviä. Ja
kauniin Adrianmeren rannatta sai Jumalan kohdata myös aaltojen kohinassa
kallioita vasten ja tuule huminassa puissa.
Haluankin jakaa vielä yhden kokemuksen tuolta
uskomattomalta viikolta. Istahdin tänään hetkeä ennen päätösmessua aivan
lähellä olevan rannan kiville ja jäin kuuntelemaan aaltoja. Kaipasin kipeästi
pientä rauhan hetkeä, jolloin voisin viettää hetken yksin, vain omat ajatukset
seuranani. Koin myös tarvitsevani pienen hetken Jumalan kanssa. Kaiken kiireen
ja oppimisen keskellä sellaiselle hetkelle ei ollut ollut piiiitkään aikaan
aikaa. Istuin siinä kalliolla ja katselin aaltoja ja tunsin itseni melko
rauhalliseksi. Ei ollut mitään erityistä tunteikas kokemus, mutta Ne Aallot!
Niitä oli niin hyvä katsella ja tunsin, että kuin ne olisivat pyyhkineet pois
myös osan minun väsymyksestäni. Tunsin, että sydämeni Jumala todella oli läsnä
ja puhutteli minua. Olin edelleen uupunut leirin toiminnan täyteisestä
ohjelmasta, mutta mieli oli rauhallinen. Olisin jäänyt mielellään istumaan
pitempään, mutta messu kutsui. Lähdin kävelemään rannalta pois, mutta vielä
Jumala halusi antaa sydämelleni nämä sanat: "Minä haluan kantaa sinun
taakkasi." Se oli rohkaiseva ajatus ja se onkin jotain, mitä toivon
muistavani vielä tulevien harkkaviikkojen aikana kun väsymys ja ikävä painaa.
Kiitos, että luit tämän tekstin, toivottavasti se voisi olla sinullekin hyödyksi ja rohkaisuksi! :)
-Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti