Viime perjantai alkoi mukavan myöhään ja siihen meidät herätti Elinan tekstiviesti "Huomenta tytöt, tänään on leivän ja kakkujen päivä. Käykää kävelemässä sinne suihkulähteelle päin, jos haluatte tutustua paikalliseen perinteeseen..." Ja mehän haluttiin. :)
Lähdettiin siis kävelemään Kutinan keskustan suuntaan ja bongailtiin matkalla ihmisiä leipää ja kakkusia mukanaan, kenellä enemmän ja kenellä vähemmän. Torilta löytyi tosiaan monia kojuja, joissa seisoi ihmisiä pukeutuneena perinneasuihin. Aluksi katselimme hieman arasti ympärillemme, mutta sitten meidät nappasi mukaansa jo kirkolta tutuksi käynyt rouva. Ongelmana vain oli, ettei tämä nainen puhu englantia. (Tosin yllätyimme positiivisesti kun tapasimme hänet ensimmäisen kerran ja hän toivotti meille Jumalan siunausta SUOMEKSI!) Mutta koska yhteistä kieltä ei ollut, hän kyseli aktiivisesti jokaisesta kojusta, löytyisikö englanninkielen taitoisia. Ainahan sieltä koululainen tai joskus useampikin löytyi tulkiksi. :) Ja vaikutti myös siltä, että me olimme näiden ihmisten mielestä yhtä kiinnostavia kuin he ja heidän markkinansa meistä. Yhden kojun luona ympärillemme kerääntyi ainakin kymmenen hengen lapsi joukko kuuntelemaan ja katselemaa.
Saimme torilta mukaamme kaikenlaista mukavaa maisteltavaa (ja folio-pallot) ja vielä enemmän vatsaan kulkeutui pullaa ja leipää, jota meille tarjoiltiin. Sanna myös maistoi jotain hyvin paljon unikonsiemenillä peitettyä kastematoa muistuttavaa. Kun kyselimme mitä se on, saimme vastaukseksi vain "It's very old recipe." Se ei maistunut ollenkaan niin pahalta kuin näytti... ainoastaan pahalta. :D
Tovin kuluttua poistuimme takavasemmalle mutustelemaan saalistamme. Mukaan olivat ystävälliset paikalliset pakanneet meille ties mitä kakkusia ja leipäsiä. Siirryimme kirkolle jakamaan saaliimme Elinan kanssa. Elina oli hyvin iloisesti yllättynyt catering palvelusta :)
Perjantaina suuntasimme myös jälleen kerran kohti Zagrebia. Tällä kertaa meillä oli mukana kolme autollista nuoria ja nuoria aikuisia. Matkasimme siis Matt Redmanin ja Martin Smithin konserttiin!!
Konsertissa oli hyvin paljon porukkaa, jopa meidän Suomi-tyttöjen mielestä. Keikkapaikan sali oli aivan täynnä. Fiilis oli katossa heti alusta, uskomatonta miten hienosti Martin Smith otti yleisön samantien haltuunsa, Matt Redmann jatkoi samoilla linjoilla omalla vuorollaan. Miehet siis esiintyivät ensin yksin, noin tunti-puolitoista tuntia per ukko ja lopuksi vielä yhdessä. Huippua!
Mekin olimme aivan pähkinöinä ja tanssimme, huusimme, hypimme, lauloimme sekä taputimme kätemme helliksi. Keikan jälkeen kävimme vielä perinteikkäässä ravintolassa eli McDonaldsissa haukkaamassa hieman ilta/yöpalaa. Kämpille pääsimme noin yhden aikaan yöllä.
 |
| kohta alkaa... |
 |
| Suomi-tytöt keikalla |
 |
| Martin Smith |
 |
| Hands up! |
 |
| Matt Redman |
 |
| Matt Redman ja Martin Smith |
Lauantaina oli hieman vaikeuksia nousta sängyistä ylös. Lauantain aloitimme reippaasti lasten kerholla klo 10, jossa oli aiheena Joosef. Meidän vastuullamme oli järjestää jotain toiminnallista, joten lapset ja me aikuisetkin pääsimme maalaamaan mielenkiintoisinta kohtaa Joosefin kertomuksesta. Tuli oikein hienoja maalauksia!
Iltapäivällä pääsimme tekemään jotain erilaista, nimittäin pitämään yhdessä Elinan kanssa suomenkielen ja ev.lut uskonnon opetusta eräälle perheelle. Käytimme Flanello-kuvia joista lapset pitivät kovasti. Aloitimme kertomalla luomiskertomuksen. Heli säesti "ken on luonut kukkasen" laulun ja Sanna opetti siihen leikin.
Illalla vielä pääsimme hämmentämään Posion seurakunnan ryhmää omalla suomalaisuudellamme. Ilta sujui leppoisasti lauluja laulamalla, kroatiaksi tietenkin sekä leikkimällä. Ryhmässä oli mukana niin nuoria kuin aikuisia ja muutama varttuneempikin. Oikein mukavaa porukkaa. :)
-Pähkinäiset Pimut-
